Puput värityskuva

Meidän talo

Maisema

Lohikäärme

Lentokone

Isi ja Äitikissa

Kalalintu

Annin puuhat

Lomaterkkuja

Eläimet tien laidassa

Pihaidylli

Tyttö ja ilmapallo

Lintu ja aurinko

Hirvi ja lintu

Pupu Tupuna leikkipuistossa

Kurre kyseli aamulla Pupu Tupunalta ja muilta eläimiltä: " Miten te näin aamuvarhaisella pystytte liikkumaan metsissä polkuja pitkin?"

"Etsimme täältä hyvää leikkipaikkaa" sanoi Pupu Tupuna.

"Minä olen nähnyt tuolla päin hyvän leikkipaikan. Olen kuullut sieltä myös meteliä, "sanoi Kurre.

Kurre johdatti heitä polkua pitkin aukiolle.

"Jipii!" huusi Pupu Tupuna.

"Katsokaa nyt vaikka! Minähän sanoin" Kurre sanoi.

"Mennään heti leikkimään" innostui Mirri.

"Hui. Tuolla on kivannäköinen keinu" sanoi Pupu Tupuna.
"Mennään siihen keinumaan" sanoi Kurre.

Niin he kapusivat sen kyytiin.

"Hui, kuinka kivaa" sanoi Pupu Tupuna.

Kauaa ei keinu heille kelvannut.

"Katsokaa tuota ihmelaitetta!" sanoi Kurre.

"Wau, tuohan on hieno!" huudahti Pupu Tupuna.

He olivat jo pitkään olleet kieppuvassa keinussa.

"Tuolla on toinen keinu!" huudahti Pupu Tupuna.

"Mennään siihen kyytiin" sanoi Kurre.

Mutta sitten alkoi kina.

He riitelivät siitä, kuka pääsee keinuun ensin.

Pian kaikki ymmärsivät, että heidän pitää vuorotella.

Niin jokainen sai keinua neljä kertaa keinussa.

Pian he kuitenkin näkivät uuden laitteen.

"Tuohan on ihmeellinen" huudahti Pupu Tupuna.

Pian he jo laskivat liukumäkeä.

Hippi hiirtä hiukan pelotti olla niin korkella.

"Älä nyt" rauhoitteli Pupu Tupuna. " Kyllä sinä noin pienessä rakennuksessa uskallat olla".

Pian he lähtivät kulkemaan eteenpäin.

"Huhuu, tulkaa kyytiin ketkä tulettekin!" huusi Pupu Tupuna jännännäköisestä avaruuslaitteesta.

Kaikki matkustajat kapusivat avaruusalukseen.

Silloin avaruusalus lähti leikisti leijailemaan kohti avaruutta.

Yhtäkkiä Pupu Tupuna huomasi:"Nythän meidän pitäisi olla jo nukkumassa".

Avaruusalus oli jo lentänyt koko yön ja oli nyt laskeutunut maahan -jännännäköiseen avaruusmaahan.

Ystävykset heräsivät kirkkaaseen auringonpaisteeseen.

Vanha aurinko aurinko oli lähtenyt lomille ja uusi aurinko oli tullut Suomeen.

"Syömään!" huuteli Pupu Tupuna vanhan mäkin pihasta.

Syönnin jälkeen he lähtivät polkua pitkin kotiin.

Copyright. Anni-Ilona. 2009

Hait syö pikkukaloja

Krokotiili ja pelkäävä kenguru

Ensimmäinen lapsi Kettuäidillä

Ensimmäinen lapsi Kettuäidillä

Kettuäiti oli huolissaan. Hänelle ei ollut syntynyt yhtään kettulasta. Mutta vihdoin koitti se päivä, jolloin kettuäidin toive toteutui.

Hänelle syntyi ihana, pieni Kettulapsi. Emo sanoi:" Opetan sinulle, miten metsästetään pupujusseja vasta myöhemmin, nyt näytän sinulle, miten otetaan itse ruokaa".

Niin he menivät ruokavarastolle.

Emo otti esiin kultaisen kupin, joka oli täynnä ketunraksuja.

Poikanen hyökkäsi heti sen kimppuun.

Yhtäkkiä emo sanoi:" Nyt riittää jo syöminen. Mennään lasten jäätelökioskille. Siellä on hyvä liukumäki. Siellä on myös hiekkalaatikko".

Yhtäkkiä emo kuuli pieneltä lapselta ensimmäisen sanan.

"Jäätelökioskille?" sanoi pikku Kettu.

"Nyt on kyllä aika keksiä sinulle nimi" sanoi Äitikettu.

"Sinun nimesi voi olla vaikka Luja. Mutta nyt on aika lähteä jätskikioskille."

He olivat kulkeneet jo pitkän matkan metsän polkuja pitkin kunnes saapuivat perille.

"Tuolla se on!" huusi emo.

"Tuolla se on!" huusi Luja.

Niin he menivät ostamaan itselleen parhaanmakuiset jätskit.

Sen jälkeen emo opetti pikku lapselleen, miten lasketaan liukumäkeä.

Silloin Luja osasikin jo laskea liukumäkeä.

Yhtäkkiä koira tuli vastaan Lujaa.

Hän haukkui niin kovaa, että Luja pelästyi ja lähti karkuun. Hän painautui emoa vasten.

Sitten he jatkoivat matkaa.

"Wau! Tuolla on jänis!" huusi äitikettu, kun he olivat tulleet metsäaukiolle.

Nyt sinun on aika opetella metsästämään pupuja.

Äitikettu neuvoi Lujaa, miten se tehdään.

Yhtäkkiä Luja sai napatuksi Jäniksen.

Copyright. Anni Ilona 2009